Jalkaterien kaariluokitukset

Olet varmasti kuullut joskus puhuttavan lattajalasta tai sinun on jopa kerrottu omistavasi tällainen. Lattajalka on usein ihmisille käsitteenä hieman pelottava ja koetaan, että tarvitaan jokin ulkoinen apu, kuten tukipohjalliset. Asia ei ole kuitenkaan ihan näin mustavalkoinen ja lattajalka käsitteenäkin on hieman väärin ymmärretty. 

Vastasyntyneellä lapsella normaali jalkaterän rakenne on lattajalka, eikä siinä ole nähtävissä vielä mitään kaarirakenteita. Tästä lapsen kasvaessa kehitystä tapahtuu pikku hiljaa ja noin 6-7 vuoden iässä on nähtävissä mihin suuntaan lapsen jalkaterä kehittyy; matalaan, normaaliin vai korkeaan. Kuitenkin muutoksia voi tulla vielä noin 10-12 vuotiaaksi saakka. Jos vielä 10 ikävuoden paikkeilla lapsella on lattajalat tai hyvin matalakaariset jalat, on hyvä käydä asiantuntijan vastaanotolla saamassa ohjeita. Jalan kaarien kehittymiseen vaikuttavat mm. perinnölliset tekijät, ylipaino, huonot kengät ja ylipäänsä myös kenkien käyttö sekä alaraajojen muu kehitys. Lapsen kannattaakin antaa liikkua mahdollisimman paljon ilman kenkiä tai ainakin hyvin joustavilla ja ohutpohjaisilla kengillä 6-7 vuotiaaksi saakka.

Yleensä ajatellaan kaarirakenteita olevan kolme kategoriaa; matalakaariseen, normaalikaariseen tai korkeakaariseen jalkaterään. Todenmukaisempi jaottelu on kuitenkin viisi eri kategoriaa. Matalakaarinen jalka sekoitetaan usein lattajalkaan, joka on oma kaarimallinsa. Lattajalaksi määritellään usein jalka, jossa sisäkaari osuu alustaan. Matalakaarisessa jalassa sisäkaari on kuitenkin ilmassa, vaikka onkin madaltunut. Korkeakaarinen jalka jaotellaan puolestaan synnynnäiseksi kaarijalaksi ja piileväksi kaarijalaksi. Synnynnäisen kaarijalan yleisin syy on Charcot-Marie-Toothin tauti eli perinnöllinen neuropatia, jossa jalkaterä on erittäin voimakkaasti korkea kaarinen. Piilevä kaarijalka on puolestaan lievempi tilanne ilman mitään synnynnäistä sairautta taustalla. Korkeakaariselle jalalle tyypillistä on jäykkyys ja sitä myöten huono rasituksen sieto ja rasitusvammat.

Terveiden ja oireettomien jalkojen liiallista luokittelua ollaan kuitenkin pikku hiljaa vähentämässä, sillä meillä ei ole käytössä mitään absoluuttista mittaria, jolla voitaisiin mitata, mikä on ylipäänsä normaali jalkaterän kaarirakenne. Yleisesti ottaen kaarirakenteiden ääripäät, eli todella matalakaarinen tai todella korkeakaarinen, saattaavat altistaa ongelmille, kuten rasitusvammoille. Toki mitä enemmän jalkaterille kohdistuu voimakasta kuormitusta (esim. juoksu- ja palloilulajien urheilijat), sen pienempi poikkeama saattaa altistaa vammoille.

Kaaren muotoa merkittävämpää on jalkaterän ja alaraajan toiminta. Seisoma-asento kertoo loppujen lopuksi melko vähän, sillä ihmiset ovat luotu liikkumaan ja lisäksi kivut oireileivat yleensä liikkuessa, eivätkä seistessä. Esimerkiksi lattajalka on hyvin tavallinen useilla ihmisillä ja jos se ei aiheuta oireita ja toimii hyvin, ei siitä kannata huolestua. Etenkin lapsesta saakka ollut joustava lattajalka on normaali fysiologinen tila, jolle ei yleensä tarvi tehdä mitään, sillä keho on tottunut ja mukautunut toimimaan sen mukaan. 

Joskus raskauden aikana ja usein myös ikääntyessä passiiviset kaarta tukevat rakenteet löystyvät, jolloin jalkaterä saattaa pidentyä pitkittäiskaaren lievän madaltumisen myötä. Jos kuitenkin jalan kaarirakenteissa tapahtuu jotain selkeää muutosta kasvupyrähdyksen jälkeen, on sen syy hyvä tutkituttaa jalkaterapeutilla tai alaraajoihin erikoistuneella fysioterapeutilla. Myös kipu ja muut mahdolliset mieltä askarruttavat oireet on hyvä tutkia, eikä jäädä niiden kanssa yksin. 


Lähde: Jalkaterveys 2017. Minna Stolt, Anne Flink, Riitta Saarikoski, Petri Väyrynen.